Avasin uuden blogin jossa mennään hevostelussa ajassa taaksepäin. Olemme tottuneet ajatukseen että kaikki ratsastuksessa liikkuu olemassa olevien kilpailulajien ympärillä kuten englantilaisella puolella kouluratsastus, esteratsastus taikka kenttäratsastus. Vastaavalla tavalla ollaan totuttu lännenratsastuksen puolella siihen ajatukseen että löytyy erilaisia lajeja kuten reining, pleasure, western horsemanship, western riding taikka vastaavasti klassisessa ratsastuksessa sen asettamat raamit ja akateeminen ratsastus omina vivahteina.

Hyvä näin, kaikille jotakin.

Ratsastusta mielestäni usein tänä päivänä luonnehditaan sen mukaisesti mikä on laji jota hevostemme kanssa harrastamme. Ihmisten mieltymykset siitä minkälaisen tulisi olla hevosen muoto tulee siis siitä näkökulmasta miten itse miellämme ratsastuksen. Usein raamit tämän päivän ratsastukselle asettaa kilpaileminen. Mielestäni näin ei tarvitsisi kuitenkaan asian olla.

Ratsastuksella on pitkät perinteet jo ennen ajanlaskuamme ja se on muuttunut moneen suuntaukseen niiltä ajoilta. Oma intohimoni kohdistuu tällä hetkellä siihen hevosmiestaitoon jota espanjalaiset sekä portugalialaiset karjapaimenet veivät euroopasta aikanaan yhdysvaltoihin. En ole mieltynyt johonkin yksittäiseen tyyliin, vaan koitan hakea kokemuksia sellaisista elementeistä ratsastukselle joita ei aina tänä päivänä ratsastuksessa osata huomioida.

Kirjoitan blogia lähinnä itselleni, mutta mukavaa jos siitä muutkin saa vaikutteita.